Unohduksen Puistossa

mullan kultaamat muistot
varjoon maatuneet puistot
ja se unohduksen tuoksu
joka huokuu, huokuu meistä

silmien maalaamia kaaria
hopean laulamia aaria
ja se kylmyyden hinta
joka maksettiin, maksettiin meistä

tässä nyt jähmettyneinä
iäti pettyneinä
seisomme ja huutomme
se kaikuu, se kaikuu

veressä kuivuneen lähteen
nostaa kosto katseensa tähteen
ja se petetty enkeli
se muistaako, muistaako meitä

eleet, petokset ja valheet
vihan harmaamat halmeet
ja se ikuinen lupaus
joka odottaa, odottaa meitä