Kunnes Kuolema Meidat Erottaa

Muistan kuinka moni aikanaan varoitti, ei vielä sitoutua saa,
Ehkä joku heidän neuvojaan kuunteli, vaan ei meistä kumpikaan,
Eivät meidän kahden uskoa huomiseen, saaneet toiset horjumaan,
"Tahdon" sanan painoarvoon ja luonteeseen opimme luottamaan

Rakkautta, iloa ja onnea, arjen nousuja, laskuja,
On elämäämme joskus mahtunut, myös aikoja vaikeita,
En niitä tahdo unohtaa, ne yhä opettavat minua,
Pojasta mieheksi kasvamaan, kunnes kuolema meidät erottaa

Ajan myötä päätyy kuitenkin miettimään, mihin kaikki johtaakaan,
Jompikumpi meistä rakkaansa yksinään joutuu hautaamaan,

Jos yhdessä saisimme lähteä, ei eron hetkeä,
Rauhassa ikiuneen nukahtaa, ilman jäähyväisiä
Kun käsiin toisen uskaltaa, ainoan elämänsä antaa,
Saa loppuun asti rakastaa, kunnes kuolema meidät erottaa